Karl Arvid Hellman
19.12.1866–2.2.1950
Sukuhaaran kuvat
Karl Arvid, Kalle, syntyi perheen yhdeksäntenä lapsena Pyhäjoella. Pian hänen syntymänsä jälkeen perhe muutti Ouluun, jossa hän kävi viisi luokkaa yksityistä suomalaista lyseota. Jo kouluaikoinaan Kalle harrasti voimistelua. Hänen veljensä Oskari on kertonut, että tuolloin oli muodissa käsillä kävely, jota Kallekin ahkerasti harrasti. Parhaita saavutuksia oli korttelin ympäri kävely! Oskari on kertonut myös, että Kallen koulumatka kulki toisinaan kotipihalla kasvavasta tuomipuusta ulkorakennuksen katolle, siitä kattoa myöten toiselle puolelle ja tikapuita myöten alas koulun pihalle. Katu oli liian yksitoikkoinen. Ouluun hän perusti (lääninhallitusaikoinaan?) voimisteluseuran. Voimistelu- ja urheiluharrastukset jatkuivat myöhemminkin: Turussa hän oli "Turun Velocipedklubin" puheenjohtajana ja Karhulassa hän perusti voimisteluseuran. Helsingin poliisilaitoksen sihteerinä ollessaan hänellä oli käytettävänään ratsuhevonen, jolla hän joka aamu kävi ratsastamassa ennen työhön menoaan.
Opiskellessaan kameraalitutkintoa varten Helsingissä Kalle asui leskirouva Fanny Fribergin luona, joka piti täyshoitolaisia. Tästä kodista hän löysi puolisonsa Fanny Sofia Augusta (Dutta) Fribergin, joka oli kansakoulun ja musiikinopettaja. Häät vietettiin v. 1893. Avioliitto oli hyvin onnellinen. Puolisoille syntyi kaksi poikaa, Erkki ja Mauri. Puolisoiden yhteisistä harrastuksista oli musiikki ehkä tärkein: Kalle soitti huilua ja Dutta pianoa ja soittoa harrastettiin sekä kotona että kylässä.
Kalle oli myös eläinten ystävä. Pikkulinnut saivat hänestä suojelijan. Tehtiin linnunpönttöjä ja jahdattiin kissat pois alueelta. Pitkät ajat kuului perheeseen myös koira. Muutot paikkakunnalta toiselle muuttivat harrastuksiakin. Helsingissä virisi monenlainen keräilyharrastus, joka sittemmin periytyi pojillekin, Erkki ja Mauri olivat tuolloin 8–10-vuotiaita. Postimerkit olivat talvi-iltain puuhaa, mutta niiden lisäksi kerättiin myös rautatielippuja, raitiotielippuja, karamellipapereita, nappeja ym, isän ohjaillessa poikiaan. Kesät vietettiin maalla, jossa löytyi taasen uusi harrastuskohde, perhoset. Aluksi asuttiin vuokralla eri paikoissa lähellä Helsinkiä, mutta v. 1912 Kalle osti palstan Leppävaarasta ja rakennutti sinne oman huvilan. Siellä hoidettiin puutarhaa ja tehtiin taidolla komposteja.
Elämä Helsingissä oli päivittäisine aamuratsastuksineen ja täsmällisine virka-aikoineen säännöllistä ja kiireetöntä. Sunnuntaisin perhe hiljentyi: Dutta-äiti luki kappaleita hartauskirjasta ja kirkossa käytiin usein, se oli vanha perintö molempien kotoa. Kotikieli oli suomi, mutta usein vanhemmat puhuivat keskenään ruotsia sen ajan tavan mukaan.
Kalle oli hyvin aloiterikas, sitä todistavat jo hänen monet harrastuksensakin. Nimensäkin hän aikoi suomentaa jo 1880-luvulla, jolloin se oli hyvin harvinaista. Ehdolla oli nimi Tervelä. Suomentaminen kuitenkin jäi, sekä silloin, että myöhemmin toisten veljiensä ottaessa nimen Hellemaa tai Merikallio. Sisarusten yhteisiä asioita hän kuitenkin myös harrasti ja hän oli aloitteentekijänä sisaruskirjeelle, joka kiersi Hellmanin sisaruspiirissä vuosina 1911–1917: viisi vahakantista vihkoa, jotka nyt ovat sukuseuran hallussa. Ne kertovat sisarusten oloista ja ajatuksista ja jonkun verran myös tuon ajan ajankohtaisista asioista.
Toukokuussa 1917 Dutta tunsi vatsakipuja. Tunnettu professori määräsi hierontaa, josta oli seurauksena vatsahaavan puhkeaminen ja Dutan menehtyminen muutaman vuorokauden kuluessa vain 59-vuotiaana. Seuraavana vuonna perheen hajoaminen jatkui, kun molemmat pojat avioituivat, Erkki kesäkuussa ja Mauri syksyllä. Mutta myös Kalle löysi itselleen uuden elämäntoverin ja avioitui vuoden lopussa Edit (Edda) Reinilän kanssa. Pian saivat Kalle ja Edda pojan, Rafaelin, ja he elivät onnellista perhe-elämää. Pian näiden tapahtumien jälkeen Kalle koki voimakkaan hengellisen herätyksen ja liityi Helluntaiseurakuntaan. Hän oli Salem-seurakunnan perustajia ja sen innokas toimihenkilö saarnaten ja kirjoittaen Ristin Voittoon. Saarnamatkoilla hän kävi kotimaan lisäksi myös Ruotsissa ja Virossa. Vasta elävään uskoon tultuaan hän pääsi eroon tupakasta – aikaisemmat yritykset olivat aina epäonnistuneet.
Eddan kuoltua 22.11.1935 Kallen elämä jälleen muuttui. Hän päätti lähteä USA:han, teki ensin matkan sinne ja jäi sitten pysyvästi saarnaten Helluntaiseurakunnassa. Siellä hän myös tapasi hyvän ihmisen, leskirouva Aino o.s. Ollikkalan, jonka kanssa hänet vihittiin avioliittoon 13.3.1938 Port Arthurissa. He asuivat Ohiossa Conneaut-nimisessä kaupungissa, josta he ostivat talon. Siellä he yhdessii hoitivat pientä seurakuntaa.
Kirjeyhteydessä kotimaahan ja poikiinsa Kalle oli jatkuvasti. Sanoma hänen poismenostaan tuli kuitenkin yllättäen. Hän oli vähää aikaisemmin täyttänyt 83 vuotta. Monet hänen ohjeensa ja harrastuksensa elävät edelleen seuraavissa polvissa.
Erkki Hellman Viestissä no. 55 v. 1972 / Sirkka-Liisa Eskola
Karl Arvid (K.A., Kalle) Hellman syntyi Pyhäjoella 19.12.1866. Hän kävi Oulussa viisi luokkaa yksityistä suomalaista lyseota. Vuosina 1890–91 hän suoritti yksityisesti kameraalitutkinnon yliopiston opettajille. V. 1902 hän suoritti vielä kirjanpitokurssin. – Ensimmäisessä toimessaan hän oli Kemin kihlakunnan kruununvoudin apulaisena 1885–1888 ja heti sen jälkeen saman kihlakunnan vt. henkikirjottajana 1888–1889 sekä ylimääräisenä lääninkonttoristina Oulun lääninhallituksessa 1889 ja 1892. KOP:n Turun konttorin varajohtajana ja johtokunnan jäsenenä hän toimi 1893–1898, Suomen Maanviljelys- ja Teollisuuspankin Karhulan konttorin johtajana 1898–1900 ja saman pankin pääkonttorin kamreerina hän toimi 1904–1905 ja Oulun lääninvankilan kirjanpitäjänä 1905–1906. Oulussa hän toimi samalla Asioimis- ja Perimistoimisto Veljekset Hellman'in osakkaana. V. 1906 hän tuli Helsingin Poliisilaitoksen sihteeriksi, mistä toimesta hän jäi eläkkeelle v. 1922. Eläkkeelle jäätyään hän toimi Helluntaiseurakunnan saarnaajana ensin kotimaassa, sittemmin USA:ssa Conneaut'in kaupungissa Ohiossa. – 28.1.1893 hänet vihittiin avioliittoon Fanny Sofia Augusta (Dutta) Friberg'in kanssa. Leskeksi jäätyään hän meni 29.12.1918 naimisiin Edit Reinilän kanssa. Uudelleen leskeksi jäätyään ja muutettuaan Amerikkaan hän solmi vielä kolmannen avioliiton 13.3.1938 Aino Ollikkalan kanssa. – Oulun Hellman -sukuseuran kunniajäseneksi hänet kutsuttiin v. 1948. Hän kuoli 2.2.1950.